Knights Romance (huppari / vetoketju)

Syksyn lämpimiin väreihin pukeutuneen metsän paksusta aluskasvillisuudesta löydämme heidät: ritarin ja hänen rakastajansa kätkeytyneenä lehtimereen. Heidän katseensa eivät ole vain suunnattu toisiinsa, vaan ne näyttävät kohtaavan näkymättömässä kaipauksen ja melankolian alueella.

Syksyn melankolia ympäröi heidät kuin samettitakki ja antaa heidän yhteenkuuluvuudelleen puitteet. Hänen silmänsä paljastavat syvän kaipauksen, mutta myös poistumisen tässä ja nyt, hiljaisen ymmärryksen pyynnön jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. He tietävät, että syksy ei ole vain kesän loppu, vaan myös talven ennustaja. Tässä välivaiheessa, tässä siirtymävaiheessa, he huomaavat olevansa jälleennäkemisen ilon ja tulevan epävarmuuden välissä. Rakkautesi on kuin syksy: kaunis melankolisuudessaan, surullinen kauneudessaan.

Mutta tässä syksyisessä kohtauksessa on myös lupaus kypsyydestä, heidän rakkautensa aikana kylvetyn sadosta. Heidän kätensä melkein koskettavat, ikään kuin he haluaisivat poimia yhteisen aikansa hedelmiä. Niitä ympäröivät lehdet eivät ole vain lahoamisen, vaan myös runsauden ja sadon symboleita. He ovat todistajia rakkaudesta, joka on kestänyt ajan kokeet, joka on kypsynyt kuin viini tynnyrissä, monimutkainen ja täyteläinen. Heidän suhteensa on jättänyt taakseen kevään huolettoman luonteen ja saapunut nyt syksyn syvyyksiin, jossa jokaisella tunteella, kosketuksella, jokaisella sanalla on syvempi merkitys.

Syksy tässä kuvassa on enemmän kuin vain vuodenaika; hän on heidän rakkautensa peili kaikessa monimutkaisuudessaan. Se ei ole vastakohta heidän ihastumisensa keväälle, vaan on sen jatkoa, sen syvenemistä. Aivan kuten puut menettävät lehdet vain kukkiakseen uudelleen keväällä, ne ovat myös päästäneet irti vanhasta kokeakseen uutta. Heidän rakkautensa ei ole staattista, vaan dynaamista, jatkuvasti muuttuvaa, mutta kuitenkin muuttumatonta ytimessä.

Putoavien lehtien värisävyssä he löytävät itsensä ja toisensa, maailmasta, joka on yhtä ohikiitävä kuin kauniskin, ja jopa tyylitellyn päähineensä kautta heistä tulee osa itse aihetta. Kyse ei ole vain ulkoisesta syksystä, vaan myös sisäisestä syksystä.

Joten he seisovat siellä, ritari ja hänen rakkaansa, rakkautensa syksyllä - ja kuitenkin hetken ikuisuudessa.